2.2 Nostovoiman suuruuteen vaikuttavat tekijät:
Tärkeimmät suureet, jotka vaikuttavat nostovoiman suuruuteen, voidaan eritellä seuraavasti:
- 1. Virtausnopeus eli lentonopeus V. Nopeuden lisäys kasvattaa nostovoimaa.
2. Ilman tiheys r. Tiheyden kasvu lisää nostovoimaa.
3. Profiilin muoto ja pinnan laatu. Käyryys lisää nostovoimaa ja nokka-alas momenttia.
4. Kohtauskulma a vaikuttaa merkittävästi nostovoiman suuruuteen.
5. Siiven pinta-ala ja muoto vaikuttavat merkittävästi nostovoiman suuruuteen.
6. Ilman viskositeetti h vaikuttaa Re-luvun kautta - 7. Reynoldsin luku Re vaikuttaa aerodynaamisiin kertoimiin
- 8. Ilman kokoonpuristuvuus, joka vaikuttaa lähi- ja ylisoonisilla alueilla.
Viskositeetin ja kokoonpuristuvuuden vaikutukset nostovoimaan ovat alisoonisella alueella niin vähäisiä, että voimme tyytyä tarkastelemaan pelkästään muiden tekijöiden vaikutusta.
Koska nostovoima johtuu painejakautumasta kappaleen ympärillä, on siipipinta-alalla ensiarvoisen suuri merkitys. Painejakautuman suuruus on taas verrannollinen kineettiseen paineeseen, jolloin virtausnopeuden ja ilman tiheyden kasvu lisäävät nostovoimaa. Painejakautuman muotoon vaikuttavat profiilin muoto, pinnan laatu ja kohtauskulma. Näiden tekijöiden vaikutus voidaan esittää kaavan
L = q S CL avulla,
jossa q = kineettinen paine = ½ r V2, S = siiven pinta-ala ja CL = nostovoimakerroin.
|
|
|
Nostovoiman yhtälössä käytetty nostovoimakerroin on nostavan paineen L/S ja kineettisen paineen q suhde ja se riippuu ensisijaisesti siiven muodosta ja kohtauskulmasta. Jos tavanomaisen symmetrisen siiven nostovoimakerroin kuvataan kohtauskulman avulla, on tulos kuvan mukainen. Koska nostovoiman esittäminen kertoimen avulla tekee mahdolliseksi tarkastella siiven ominaisuuksia nostovoiman muodostamiskyvyn kannalta, niin sitä voidaan käyttää verrattaessa esimerkiksi erilaisten siipien hyvyyttä. Nostovoimakerroin kasvaa kohtauskulman kasvaessa, kunnes saavutetaan maksimiarvo CLmax. Jos tämän jälkeen vielä lisätään kohtauskulmaa, ei taempi patopiste enää pysy jättöreunassa, vaan siirtyy eteenpäin aiheuttaen nostovoiman vähenemisen ja vastuksen kasvun. Tätä ilmiötä kutsutaan sakkaukseksi, ja se aiheutuu virtauksen irtoamisesta siiven yläpinnalta.
Lentokoneen lentäessä vaakalentoa sen täytyy lentää sellaisella kohtauskulmalla ja lentonopeudella, joka riittää synnyttämään koneen painon suuruisen nostovoiman. Tämä tarkoittaa sitä, että kineettisen paineen ja nostovoimakertoimen tulon on oltava vakio. Nopeuden pienentyessä nostovoimakerroin ja kohtauskulma kasvavat, kunnes saavutetaan CLmax, jota ei voida ylittää, vaan kohtauskulman vielä kasvaessa nostovoima pienenee ja kone sakkaa.
HUOM! SAKKAUS RIIPPUU VAIN KOHTAUSKULMASTA. KAIKKI TEKIJÄT, JOTKA VAIKUTTAVAT KOHTAUSKULMAA LISÄÄVÄSTI VAIKUTTAVAT VÄLILLISESTI SAKKAUKSEEN.
Koska tiettyä nopeutta vastaa aina tietty nostovoimakertoimen arvo, on voitu merkitä edelliseen kuvaan tiettyä lentomassaa vastaavat lentonopeudet vaakalennossa, sillä:
|
Jos CLmax = 1,55 kuten edellisessä kuvassa, voidaan laskea erilaisia nopeuden suhteita, joita on esitetty seuraavassa taulukossa.
|
Taulukosta havaitaan, että nopeuden lähestyessä sakkausnopeutta, nostovoimakerroin lähestyy hyvin nopeasti maksimiarvoa, jolla kone sakkaa. Tämä merkitsee lennolla sitä, että mitä lähempänä ollaan sakkausnopeutta, sitä tarkemmin on seurattava nopeuden muutoksia.