1.4.5 Staattinen paine

Ilmakehän staattinen paine tietyssä korkeudessa aiheutuu yläpuolella olevan ilman painosta. (Vrt. veden hydrostaattinen paine.) ISA:n mukaan normaali ilmakehän staattinen paine merenpinnan tasolla on 1013,25 hPa (= 29,92 inHg). Tämä paine pienenee korkeuden kasvaessa kuvan osoittamalla tavalla (keskimmäinen kuva). Staattinen paine on 5.500 m:n korkeudessa puolet meren pinnalla vallitsevasta. Joskus on mukavampaa käyttää painesuhdetta d, kun halutaan ilmaista, monesko osa kyseinen paine on merenpinnalla vallitsevasta paineesta. Staattinen paine vaikuttaa kohtisuoraan kappaleen pintaan sen joka puolella. Lennettäessä staattinen paine on lentokorkeudella vallitseva ympäröivän ilman paine, joka mitataan yleensä pitot-putken sivussa olevien aukkojen kautta.

Lentokorkeus

Lentokoneen korkeusmittari mittaa staattisen paineen erotuksen perusteella lentokorkeuden. Mittarin vertailupaine on asetettavissa käyttötarkoituksen mukaan, jolloin näytetty lentokorkeus riippuu asetuksesta. Kun korkeusmittarissa on:

• QFE asetus, niin korkeusmittari näyttää nollaa, kun kone on maassa.
• QNH asetus vastaa lentopaikan korkeutta merenpinnasta. Kun lento­korkeus ylittää siirtopinnan, jonka ATS-elin kulloinkin määrittelee (Suomessa yleisin siirtopinta mittarilennossa on 1500 m), käytetään ISA:n mukaista asetusta 1013,2 hPa, jolloin lentopintojen korkeudet ovat vallitsevasta ilmanpaineesta riippumatta jokaiselle samat. 

 

Standardi ilmakehän lämpötila, paine ja tiheys eri korkeuksilla merenpinnasta. Nämä arvot perustuvat kansainväliseen sopimukseen ja niitä käytetään esimerkiksi vertailtaessa eri laitteiden kuten moottoreiden tai lentokoneiden ominaisuuksia ja käyttäytymistä eri korkeuksilla. 1 mbar = 1hPa.